Muita eläimiä

                                    Rosita

1.4.2009

Sinä olit tummanharmaa pieni mytty kun tulit sihisevien sisarustesi kanssa luokseni asumaan. Olit ainoa, joka ei yrittänyt raapia tai purra ja olit ainoa, jonka sai ottaa syliin. Sisarustesi kohdalla tehtiin päätös päästää ne parempaan paikkaan villiyden ja sairauksien takia. Sinä olit se ainoa potentiaalinen uuden kodin saaja.
Sait nimen Rosita. Mielestäni olit hurjan kaunis pitkine valkoisine viiksinesi. Lisäarvoa sinulle antoi se, että olit viimeisiä jäljellä olevia kissoja suvustasi - olimme loukuttaneet täysin villejä esivanhempiasi (mm. enkeleissä oleva harmaa villikissa) jo pidempään.
Olin ylpeä, että sain "projektikseni" sinunlaisesi "viimeisen mohikaanin" sillä olin varma, että sinusta tulee vielä hieno kissa.
Rakastit toisia kissoja. Ne olivat sinulle esimerkkeinä kun tutustuit suureen, pelottavaan maailmaan ja ihmisiin. Olit aina menossa mukana peloistasi huolimatta, jonon viimeisenä seurasit toisia kissoja ruokakupille ja oikeastaan minne tahansa ja koska tahansa. Pikkuhiljaa tulit jo oma-aloitteisesti minun lähelleni, tietysti pidit enemmän muista kissoista ja koiristakin kuin ihmisen "lääppimisestä". Mutta olit niin kaunis, että halusin rakastaa sinua ja osoittaa sinulle hellyyttä, sillä tiesin taustasi ja ajattelin sinun tarvitsevan hellyyttä - enemmän kuin kenenkään muun. Pieni Rositani.
Kun hoidettavani oli muita yhdistyksen kissoja - yleensä pentuja - olit aina ylin ystävä niiden kanssa. Päivä päivältä kesyynnyit enemmän ja vihdoin tänä keväänä tulit sellaiseksi, että ajattelin sinun ihan oikeasti olevan valmis uuteen kotiin, jos vain malttaisin sinusta luopua. Olit jo osa omaa laumaani, sellainen nuori, pieni ilopilleri vanhojen kissojeni joukossa.
Mutta sitten.. Kävelysi muuttui omituiseksi. Huojuit kuin olisit ollut heräilemässä nukutuksesta. Takajalkasi eivät enää kantaneet. Ilmeesi kuitenkin oli kirkas, ihmettelit itsekin mitä oikein tapahtuu. Viikon kuluttua oireiden alkamisesta menetit kokonaan liikuntakykysi ja menimme lääkäriin. Sinulla epäiltiin aivokalvontulehdusta, mutta verikokeet paljastivat, ettei se ole sitä. Seuraava diagnoosi oli aivojen/selkäytimen kehityshäiriö, jota tavataan nuorilla kissoilla. Yritimme lääkehoitoa ja muutamana päivänä olitkin parempi. Sinulla oli todella kova halu päästä muiden kissojen kanssa leikkimään olohuoneeseen, raahauduit etujaloilla itseäsi vetäen toisten pariin. Minun kävi sinua niin sääliksi, pieni Rosita.
Syötin sinulle herkkuhyytelöä illalla tietäen, että seuraavana päivänä tämä maallinen vaellus olisi ohi. Et jaksanut syödä kovin paljoa, olit luovuttanut kamppailun tätä sairautta vastaan. Pieniä hyvän olon hetkiä sait kun pidin sinua sylissäni ja toiset kissat kävivät hoitamassa sinua - kehräsit kovasti kun toinen kissa pesi korviasi. Ihmiselle et tainnut koskaan kehrätä, mutta sylissä kylläkin silloin kun toinen kissakaveri oli lähellä. Kehräsit niin lujaa, että sen saattoi kuulla pitkän matkan päähän. 
Sinä nukahdit ikiuneen sylissäni 31.3. Kuiskasin korvaasi, että olisin niin halunnut pitää sinut täällä maan päällä, pieni Rositani. Hautasin sinut sinne muiden ystävien joukkoon. Aurinko paistoi. Nyt sinun on parempi olla, saat nähdä myös Kinuski-kissan josta pidit enemmän kuin kenestäkään muusta. Olen varma, että teillä on oikein mukavaa siellä jossain. Nähdään, Rosita!
Milla


1.8.08

VALKOHARMAA n. 6 kk ikäinen suloinen kissanpentu Rosita etsii kotia. Rosita on hyvin kaunis nuori neiti, joka rakastaa toisia kissoja. Sen vuoksi se luovutetaankin vain toisten kissojen kaveriksi. Rosita ei aluksi luota vieriaisin ihmisiin ja tarvitseekin sen takia sellaisen kodin jossa se saa tutustua uusiin ihmisiin kaikessa rauhassa. Rosita ei tykkää olla sylissä, mutta sen jälkeen kun alkaa luottaa ihmisiin se antaa silittää itseään ja hakeutuu oma-aloitteisesti esim. samalle sohvalle nukkumaan kuin missä ihminen on. Toisten kissojen innoittamana se seikkailee ympäri taloa ja unohtaa epävarmuutensa, kissakaverit ovatkin sille kaikki kaikessa. Rosita on menossa mukana ja näkyvillä, se vain ei halua liikaa ihmisen läheisyyttä.