Teksti    |
TomppaTomppa - kissa astetta isommalla egolla varustettuna. Tomppa oli puheenjohtajamme luona sijaiskodissa ollessaan alkanut kiusata muita kissoja, joten sen ajateltiin sopeutuvan paremmin meille. Mitään ongelmia ei koskaan tullutkaan, oma kollini ja Tomppa selvittivät välinsä 10 minuutin tuijotuskilpailulla heti Tompan astuttua kuljetusboxista ulos. Ilmeisesti Tomppa tajusi kohdanneensa kissan, jolla oli vielä suurempi ego kuin sillä itsellään,kuka tietää. Joka tapauksessa Tomppa oli heti kuin kotonaan ja sillä oli alusta asti aivan erityinen paikka sydämessäni. Lempipaikakseen se otti parvekkeemme katon rajassa olevan kissoille asennetun tason, josta se katseli maailman menoa ja paistatteli auringon lämmössä.Alusta asti ihmettelin Tompan lattialle tekemiä pieniä pissalätäköitä. Se osasi kuitenkin käyttää hiekkalaatikkoa, ja kävikin siellä ahkerasti, mutta lätäköitä ilmaantui siitä huolimatta. Tomppa saattoi myös silittäessä purra aivan yllättäen. Luulin sen liittyvän Tompan omalaatuiseen luonteeseen, mutta seuraavien oireiden ilmauduttua tajusin jonkin olevan pahasti pielessä. Oli sunnuntai-ilta. Tomppa makasi kiipeilypuussa eikä oikeastaan reagoinut tullessani sitä silittämään. Nostin sen päätä ja huomasin sen kuolaavan. Sen kielessä oli isoja, punaisia laikkuja. Tomppa myös tärisi eikä edelleenkään suuremmin reagoinut läsnäolooni. Eläinlääkärin ohjeiden mukaisesti annoin sille kipulääkettä ja jäin odottamaan seuraavaa aamua ja pääsyä eläinlääkärille. Eläinlääkärikäynnillä selvisi, että Tompalla oli erittäin korkea kuume. Kuume voisi viitata johonkin tulehdukseen, johon saimmekin lääkkeet. Oireet kuitenkin viittasivat myös toiseen, paljon vakavampaan sairauteen, joka voitaisiin kyllä halutessamme testata. Päätin kokeilla ensin lääkitystä ja vein Tompan takaisin kotiin. Muutaman päivän kuluttua selvisi, että puheenjohtajallamme olevalla Martta-pennulla oli samankaltaiset oireet kuin Tompalla. Päätimme siis otattaa molemmista verikokeet ja ne paljastivatkin molempien kissojen sairastavan FIV:tä, kissojen immuunikatosairautta, johon ei ole olemassa rokotusta eikä parannuskeinoa. Taudin tartuntariskin sekä huonon ennusteen vuoksi teimme vaikean päätöksen ja varasimme uuden, viimeisen, ajan Tompalle ja Martalle. Oli Tompan viimeinen ilta meillä kotona. Se makasi lempipaikallaan parvekkeen katonrajassa ja katseli minua sieltä. Se oli edelleen todella kipeä ja tiesin, että ratkaisu, jonka teimme oli oikea. Se ei kuitenkaan helpottanut yhtään tietäessäni, että huomenna Tomppa ei enää makaisi tuolla lempipaikassaan päivää paistattelemassa. Tomppa-poika nukkui pois 2.9.2008 minun sylissäni. Se haudattiin yhdessä Martta-pennun kanssa lemmikkieläinten hautausmaalle. Kauniita unia, Tomppa-enkeli. Sinulla tulee aina olemaan erityinen paikka sydämessäni. Marika  |
